kohu

Suomi

Substantiivi

kohu (1)

1. häly, julkinen huomio

Ääntäminen

• IPA: /ˈkohu/
• tavutus: ko‧hu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kohu	kohut
genetiivi	kohun	kohujen
partitiivi	kohua	kohuja
akkusatiivi	kohu; kohun	kohut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kohussa	kohuissa
elatiivi	kohusta	kohuista
illatiivi	kohuun	kohuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kohulla	kohuilla
ablatiivi	kohulta	kohuilta
allatiivi	kohulle	kohuille
muut sijamuodot
essiivi	kohuna	kohuina
translatiivi	kohuksi	kohuiksi
abessiivi	kohutta	kohuitta
instruktiivi	–	kohuin
komitatiivi	–	kohuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kohu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kohista + johdin -u

Käännökset

1. häly, julkinen huomio

englanti: commotion, brouhaha

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kohuta

Aiheesta muualla

• kohu Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kohu. Kotimaisten kielten keskus