koitto

Suomi

Substantiivi

koitto (1-C)

1. koittaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoi̯t̪ːo/
• tavutus: koit‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koitto	koitot
genetiivi	koiton	koittojen
partitiivi	koittoa	koittoja
akkusatiivi	koitto; koiton	koitot
sisäpaikallissijat
inessiivi	koitossa	koitoissa
elatiivi	koitosta	koitoista
illatiivi	koittoon	koittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koitolla	koitoilla
ablatiivi	koitolta	koitoilta
allatiivi	koitolle	koitoille
muut sijamuodot
essiivi	koittona	koittoina
translatiivi	koitoksi	koitoiksi
abessiivi	koitotta	koitoitta
instruktiivi	–	koitoin
komitatiivi	–	koittoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	koito-
vahva vartalo	koitto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi koittaa + johdin -o

Käännökset

1. koittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• aamunkoitto
• illankoitto
• päivänkoitto

Aiheesta muualla

• koitto Kielitoimiston sanakirjassa