koitua

Suomi

Verbi

koitua (52-F) (taivutus[luo])

1. aiheutua, seurata (olla seurauksena)

   Päätöserän nukahdus koitui joukkueen kohtaloksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoi̯t̪uɑˣ/
• tavutus: koi‧tu‧a

Etymologia

• liittyy sanan koi ’sarastus’ yhteyteen^[1] (vartalo koi- + johdin -tu- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. aiheutua, seurata (olla seurauksena)

Ks. aiheutua, seurata

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: koituminen

Aiheesta muualla

• koitua Kielitoimiston sanakirjassa