kolotus

Suomi

Substantiivi

kolotus (39)

1. kolottaminen

   Eilen illalla alkoi tuollainen ikävä kolotuksen tunne nilkassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolot̪us/
• tavutus: ko‧lo‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kolotus	kolotukset
genetiivi	kolotuksen	kolotusten kolotuksien
partitiivi	kolotusta	kolotuksia
akkusatiivi	kolotus; kolotuksen	kolotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kolotuksessa	kolotuksissa
elatiivi	kolotuksesta	kolotuksista
illatiivi	kolotukseen	kolotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kolotuksella	kolotuksilla
ablatiivi	kolotukselta	kolotuksilta
allatiivi	kolotukselle	kolotuksille
muut sijamuodot
essiivi	kolotuksena	kolotuksina
translatiivi	kolotukseksi	kolotuksiksi
abessiivi	kolotuksetta	kolotuksitta
instruktiivi	–	kolotuksin
komitatiivi	–	kolotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kolotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kolotus-

Etymologia

verbi kolottaa (heikko vartalo kolota- ) + johdin -us

Käännökset

1. kolottaminen

englanti: ache

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hampaankolotus

Aiheesta muualla

• kolotus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 858 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa