kombo

Suomi

Substantiivi

kombo (1)

1. (musiikki, arkikieltä) esivahvistimen, vahvistimen ja kaiuttimen sisältävä laite  termi?
2. (arkikieltä) yhdistelmä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kombo	kombot
genetiivi	kombon	kombojen
partitiivi	komboa	komboja
akkusatiivi	kombo; kombon	kombot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kombossa	komboissa
elatiivi	kombosta	komboista
illatiivi	komboon	komboihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kombolla	komboilla
ablatiivi	kombolta	komboilta
allatiivi	kombolle	komboille
muut sijamuodot
essiivi	kombona	komboina
translatiivi	komboksi	komboiksi
abessiivi	kombotta	komboitta
instruktiivi	–	komboin
komitatiivi	–	komboine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kombo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vahvistimet ja kaiuttimen sisältävä laite

englanti: combo

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• nuppi, kaappi