kompa

Suomi

Substantiivi

kompa (10-H)

1. sukkeluus, pila
2. kysymykseen piilotettu ansa, joka muuttaa kysymyksen luonteen; myös tällainen kysymys kokonaisuudessaan, kompakysymys

Ääntäminen

• IPA: /kompɑ/
• tavutus: kom‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kompa	kommat
genetiivi	komman	kompien (kompain)
partitiivi	kompaa	kompia
akkusatiivi	kompa; komman	kommat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kommassa	kommissa
elatiivi	kommasta	kommista
illatiivi	kompaan	kompiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kommalla	kommilla
ablatiivi	kommalta	kommilta
allatiivi	kommalle	kommille
muut sijamuodot
essiivi	kompana	kompina
translatiivi	kommaksi	kommiksi
abessiivi	kommatta	kommitta
instruktiivi	–	kommin
komitatiivi	–	kompine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	komma-
vahva vartalo	kompa-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kompakysymys

Aiheesta muualla

• kompa Kielitoimiston sanakirjassa