komplementti

Suomi

Substantiivi

komplementti (5-C)

Katso artikkeli Komplementti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. täydennys, lisäys
2. (logiikka) vastakohta, kaikki se mikä ei kuulu johonkin joukkoon
3. (kielitiede) määrite

Ääntäminen

• IPA: /ˈkompleˌment̪ːi/, [ˈkʷo̞mple̞ˌme̞n̪t̪ːi]
• tavutus: komp‧le‧ment‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	komplementti	komplementit
genetiivi	komplementin	komplementtien (komplementtein)
partitiivi	komplementtia	komplementteja
akkusatiivi	komplementti; komplementin	komplementit
sisäpaikallissijat
inessiivi	komplementissa	komplementeissa
elatiivi	komplementista	komplementeista
illatiivi	komplementtiin	komplementteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	komplementilla	komplementeilla
ablatiivi	komplementilta	komplementeilta
allatiivi	komplementille	komplementeille
muut sijamuodot
essiivi	komplementtina	komplementteina
translatiivi	komplementiksi	komplementeiksi
abessiivi	komplementitta	komplementeitta
instruktiivi	–	komplementein
komitatiivi	–	komplementteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	komplementi-
vahva vartalo	komplementti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. täydennys, lisäys

englanti: complement

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• (logiikka) leikkaus, yhdiste, erotus

Yhdyssanat

komplementtikulma, komplementtiväri

Aiheesta muualla

• komplementti Kielitoimiston sanakirjassa
• komplementti Tieteen termipankissa