komppania

Katso artikkeli Komppania Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

komppania (12)

1. jalkaväen perusyksikkö, joka koostuu yleensä kolmesta joukkueesta ja komento-, tuki- ja huoltojoukkueista

Ääntäminen

• IPA: /ˈkompːɑˌniɑ/
• tavutus: komp‧pa‧ni‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	komppania	komppaniat
genetiivi	komppanian	komppanioiden komppanioitten (komppaniain)
partitiivi	komppaniaa	komppanioita
akkusatiivi	komppania; komppanian	komppaniat
sisäpaikallissijat
inessiivi	komppaniassa	komppanioissa
elatiivi	komppaniasta	komppanioista
illatiivi	komppaniaan	komppanioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	komppanialla	komppanioilla
ablatiivi	komppanialta	komppanioilta
allatiivi	komppanialle	komppanioille
muut sijamuodot
essiivi	komppaniana	komppanioina
translatiivi	komppaniaksi	komppanioiksi
abessiivi	komppaniatta	komppanioitta
instruktiivi	–	komppanioin
komitatiivi	–	komppanioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	komppania-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• patteri, eskadroona, viirikkö

Yhdyssanat

alokaskomppania, esikuntakomppania, kauppakomppania, kiväärikomppania, komppanianpäällikkö, kunniakomppania, panssarintorjuntakomppania, pioneerikomppania, sissikomppania, urheilukomppania, viestikomppania

Aiheesta muualla

• komppania Kielitoimiston sanakirjassa