konventio

Suomi

Substantiivi

konventio (3)

1. sovinnaisuus, sovinnaissääntö, sitoumus, sopimus, velvoite, yleinen tapa tai näkemys

Ääntäminen

• IPA: /ˈkonʋenˌt̪io/
• tavutus: kon‧ven‧ti‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	konventio	konventiot
genetiivi	konvention	konventioiden konventioitten
partitiivi	konventiota	konventioita
akkusatiivi	konventio; konvention	konventiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	konventiossa	konventioissa
elatiivi	konventiosta	konventioista
illatiivi	konventioon	konventioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	konventiolla	konventioilla
ablatiivi	konventiolta	konventioilta
allatiivi	konventiolle	konventioille
muut sijamuodot
essiivi	konventiona	konventioina
translatiivi	konventioksi	konventioiksi
abessiivi	konventiotta	konventioitta
instruktiivi	–	konventioin
komitatiivi	–	konventioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	konventio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sitoumus, sopimus, velvoite, yleinen tapa tai näkemys

englanti: convention espanja: convención

venäjä: конвенция

Aiheesta muualla

• konventio Kielitoimiston sanakirjassa
• konventio Tieteen termipankissa