koomikko

Katso artikkeli Koomikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

koomikko (4-A)

1. komedian esittäjä, koomisiin rooleihin tai tuotantoihin keskittyvä taiteilija

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoːmikːo/
• tavutus: koo‧mik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koomikko	koomikot
genetiivi	koomikon	koomikoiden koomikoitten koomikkojen
partitiivi	koomikkoa	koomikkoja koomikoita
akkusatiivi	koomikko; koomikon	koomikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	koomikossa	koomikoissa
elatiivi	koomikosta	koomikoista
illatiivi	koomikkoon	koomikkoihin koomikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koomikolla	koomikoilla
ablatiivi	koomikolta	koomikoilta
allatiivi	koomikolle	koomikoille
muut sijamuodot
essiivi	koomikkona	koomikkoina koomikoina
translatiivi	koomikoksi	koomikoiksi
abessiivi	koomikotta	koomikoitta
instruktiivi	–	koomikoin
komitatiivi	–	koomikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	koomiko-
vahva vartalo	koomikko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. komedian esittäjä

englanti: comedian hollanti: komiek ranska: comique m./f. ruotsi: komiker

saksa: Komiker m., Komikerin f. tšekki: komik m. turkki: komedyen viro: koomik

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

• komedienne

Yhdyssanat ja sanaliitot

• lavakoomikko, stand up -koomikko

Aiheesta muualla

• koomikko Kielitoimiston sanakirjassa