koomisuus

Suomi

Substantiivi

koomisuus (40)

1. se, että on koominen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoːmisuːs/
• tavutus: koo‧mi‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koomisuus	koomisuudet
genetiivi	koomisuuden	koomisuuksien
partitiivi	koomisuutta	koomisuuksia
akkusatiivi	koomisuus; koomisuuden	koomisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	koomisuudessa	koomisuuksissa
elatiivi	koomisuudesta	koomisuuksista
illatiivi	koomisuuteen	koomisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koomisuudella	koomisuuksilla
ablatiivi	koomisuudelta	koomisuuksilta
allatiivi	koomisuudelle	koomisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	koomisuutena	koomisuuksina
translatiivi	koomisuudeksi	koomisuuksiksi
abessiivi	koomisuudetta	koomisuuksitta
instruktiivi	–	koomisuuksin
komitatiivi	–	koomisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	koomisuude-
vahva vartalo	koomisuute-
konsonantti- vartalo	koomisuut-

Etymologia

adjektiivi koominen (vokaalivartalo koomise- ) + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on koominen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• koomisuus Kielitoimiston sanakirjassa