koris

Suomi

Substantiivi

koris (39)

1. (puhekieltä) koripallo

   pelata korista koulun pihalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoris/
• tavutus: ko‧ris

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koris	korikset
genetiivi	koriksen	koristen koriksien
partitiivi	korista	koriksia
akkusatiivi	koris; koriksen	korikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	koriksessa	koriksissa
elatiivi	koriksesta	koriksista
illatiivi	korikseen	koriksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koriksella	koriksilla
ablatiivi	korikselta	koriksilta
allatiivi	korikselle	koriksille
muut sijamuodot
essiivi	koriksena	koriksina
translatiivi	korikseksi	koriksiksi
abessiivi	koriksetta	koriksitta
instruktiivi	–	koriksin
komitatiivi	–	koriksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koris-

Käännökset

1. koripallo

Ks. koripallo

Aiheesta muualla

• koris Kielitoimiston sanakirjassa