koroke

Suomi

Substantiivi

koroke (48-A)

1. rakennettu tasanne, joka on ympäristöään korkeammalla
2. puhujakoroke

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorokeˣ/
• tavutus: ko‧ro‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koroke	korokkeet
genetiivi	korokkeen	korokkeiden korokkeitten
partitiivi	koroketta	korokkeita
akkusatiivi	koroke; korokkeen	korokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	korokkeessa	korokkeissa
elatiivi	korokkeesta	korokkeista
illatiivi	korokkeeseen	korokkeisiin korokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korokkeella	korokkeilla
ablatiivi	korokkeelta	korokkeilta
allatiivi	korokkeelle	korokkeille
muut sijamuodot
essiivi	korokkeena	korokkeina
translatiivi	korokkeeksi	korokkeiksi
abessiivi	korokkeetta	korokkeitta
instruktiivi	–	korokkein
komitatiivi	–	korokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korokkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koroket-

Käännökset

1. rakennettu tasanne, joka on ympäristöään korkeammalla

englanti: podium, stand

2. puhujakoroke

Ks. puhujakoroke

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lava

Yhdyssanat

• palkintokoroke, puhujakoroke, puhujankoroke