korostus

Suomi

Substantiivi

korostus (39)

1. painokas esiintuonti

   Kappale on silloin ikään kuin pienoisluku, jolle ei käytännön syistä ole kirjoitettu erillistä otsikkoa, vaan avainsanojen korostus on ikään kuin otsikoinnin tilalla.

   Erityispiirteiden korostuksella herätetään mielenkiintoa.

2. (kielitiede) aksentti
3. (kuvaannollisesti) tapa lausua kieltä, us. poikkeavalla tavalla

   Hänen puheessaan oli vieras korostus.

   Natiivia korostusta ei useinkaan huomata.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorost̪us/
• tavutus: ko‧ros‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korostus	korostukset
genetiivi	korostuksen	korostusten korostuksien
partitiivi	korostusta	korostuksia
akkusatiivi	korostus; korostuksen	korostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	korostuksessa	korostuksissa
elatiivi	korostuksesta	korostuksista
illatiivi	korostukseen	korostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korostuksella	korostuksilla
ablatiivi	korostukselta	korostuksilta
allatiivi	korostukselle	korostuksille
muut sijamuodot
essiivi	korostuksena	korostuksina
translatiivi	korostukseksi	korostuksiksi
abessiivi	korostuksetta	korostuksitta
instruktiivi	–	korostuksin
komitatiivi	–	korostuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korostukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	korostus-

Etymologia

verbi korostaa + johdin -us

Käännökset

1. painokas esiintuonti

ruotsi: betoning

2. kielitieteessä

englanti: accent

ranska: accent m.

3. tapa lausua kieltä

englanti: accent

ranska: accent m.

Liittyvät sanat

• korostaminen

Yhdyssanat

itsekorostus, korostusmerkki

Aiheesta muualla

• korostus Kielitoimiston sanakirjassa
• korostus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 638 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa