korpi

Katso artikkeli Korpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

korpi (7-E)

1. suotyyppi, jolla kasvaa puita, enimmäkseen kuusta ja koivua
2. (arkikieltä) syrjäseutu, alue joka on kaukana tiheämmästä asutuksesta

   muuttaa asumaan korpeen

   asua korvessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorpi/
• tavutus: kor‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korpi	korvet
genetiivi	korven	korpien (korpein)
partitiivi	korpea	korpia
akkusatiivi	korpi; korven	korvet
sisäpaikallissijat
inessiivi	korvessa	korvissa
elatiivi	korvesta	korvista
illatiivi	korpeen	korpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korvella	korvilla
ablatiivi	korvelta	korvilta
allatiivi	korvelle	korville
muut sijamuodot
essiivi	korpena	korpina
translatiivi	korveksi	korviksi
abessiivi	korvetta	korvitta
instruktiivi	–	korvin
komitatiivi	–	korpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	korve-
vahva vartalo	korpe-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. suotyyppi, jolla kasvaa puita, enimmäkseen kuusta ja koivua

unkari: láperdő, vadon erdő, rengeteg

viro: kõrb; laas, põlismets

2. syrjäseutu, korpi, takahikiä, perähikiä

englanti: backwoods, the sticks, boonies, backwater unkari: vadon, sivár föld, kietlen föld, pusztaság

viro: kolgas, pärapõrgu, Kapa-Kohila, karukolgas

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kangaskorpi, korpihotelli, korpi-imarre, korpikansa, korpikuusi, korpilaki, korpilakko, korpimaa, korpimaisema, korpimetso, korpimetsä, korpiniitty, korpipaatsama, korpiroju, korpisieppari, korpisoturi, korpisuo, korpisärki, korpitaipale, korpitaival, korpivaellus, lehtokorpi, lettokorpi, nevakorpi, ruohokorpi

Muut

• korveta

Aiheesta muualla

• korpi Kielitoimiston sanakirjassa
• korpi Tieteen termipankissa

Serbia

Substantiivi

korpi

1. yksikön datiivimuoto sanasta korpa
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta korpa
3. monikon genetiivimuoto sanasta korpa