korppu

Suomi

Substantiivi

korppu (1-B)

Katso artikkeli Korppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. kuivattu vehnäleipä- tai pullaviipale, jonka päällä on usein sokeria
2. (tietotekniikka, arkikieltä) 3½ tuuman levyke

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorpːu/
• tavutus: korp‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korppu	korput
genetiivi	korpun	korppujen
partitiivi	korppua	korppuja
akkusatiivi	korppu; korpun	korput
sisäpaikallissijat
inessiivi	korpussa	korpuissa
elatiivi	korpusta	korpuista
illatiivi	korppuun	korppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korpulla	korpuilla
ablatiivi	korpulta	korpuilta
allatiivi	korpulle	korpuille
muut sijamuodot
essiivi	korppuna	korppuina
translatiivi	korpuksi	korpuiksi
abessiivi	korputta	korpuitta
instruktiivi	–	korpuin
komitatiivi	–	korppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	korpu-
vahva vartalo	korppu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ruoka

englanti: rusk ranska: biscotte f. ruotsi: skorpa

saksa: Zwieback m. turkki: peksimet

2. levyke

Ks. levyke

Liittyvät sanat

• knalli

Yhdyssanat

grahamkorppu, hapankorppu, kanelikorppu, korppujauhe, korppujauho, laivakorppu, ruiskorppu, sokerikorppu, vehnäkorppu

Vieruskäsitteet

• [2] levyke: lerppu

Aiheesta muualla

• korppu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 274 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa