koru

Katso artikkeli Koru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

koru (1)

1. vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoru/
• tavutus: ko‧ru

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koru	korut
genetiivi	korun	korujen
partitiivi	korua	koruja
akkusatiivi	koru; korun	korut
sisäpaikallissijat
inessiivi	korussa	koruissa
elatiivi	korusta	koruista
illatiivi	koruun	koruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korulla	koruilla
ablatiivi	korulta	koruilta
allatiivi	korulle	koruille
muut sijamuodot
essiivi	koruna	koruina
translatiivi	koruksi	koruiksi
abessiivi	korutta	koruitta
instruktiivi	–	koruin
komitatiivi	–	koruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine

englanti: piece of jewellery, jewel espanja: joya ruotsi: smycke saksa: Schmuck m., Schmuckstück n.

turkki: ziynet eşyası, mücevher, takı unkari: ékszer, bizsu venäjä: украшение, ювелирное изделие

Liittyvät sanat

• korusanainen
• helminauha
• rintarossi

Johdokset

• adjektiivit: koruton
• verbit: koristaa

Yhdyssanat

arvokoru, hopeakoru, jalokivikoru, kameekoru, kaulakoru, koruesine, koruhelmi, korukannet, korukantinen, korukieli, korukirjain, korukivi, korukuvio, korulause, koruliike, korulipas, koruluri, koruommel, koruompelu, korusana, korusähke, korusähkelomake, korusähkösanoma, korusävel, koruteollisuus, korvakoru, kultakoru, lävistyskoru, metallikoru, platinakoru, pronssikoru, pukukoru, rannekoru, rihkamakoru, riipuskoru, rintakoru, strassikoru, timanttikoru

Aiheesta muualla

• koru Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 611, 1186 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

Substantiivi

kȍru

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta kora

Ääntäminen

• IPA: /'kôru/