korvaava

Suomi

Verbi

korvaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä korvata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korvaava	korvaavat
genetiivi	korvaavan	korvaavien (korvaavain)
partitiivi	korvaavaa	korvaavia
akkusatiivi	korvaava; korvaavan	korvaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	korvaavassa	korvaavissa
elatiivi	korvaavasta	korvaavista
illatiivi	korvaavaan	korvaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korvaavalla	korvaavilla
ablatiivi	korvaavalta	korvaavilta
allatiivi	korvaavalle	korvaaville
muut sijamuodot
essiivi	korvaavana	korvaavina
translatiivi	korvaavaksi	korvaaviksi
abessiivi	korvaavatta	korvaavitta
instruktiivi	–	korvaavin
komitatiivi	–	korvaavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	korvaava-
vahva vartalo	korvaava-
konsonantti- vartalo	-