korvake

Suomi

Substantiivi

korvake (48-A)

1. (arkkitehtuuri, sotatiede) bastioniin rakennettu ulkonema johon asetettu ase pystyi ampumaan sivutulta pitkin vallihautaa
2. ulkonema

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorʋɑkeˣ/
• tavutus: kor‧va‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korvake	korvakkeet
genetiivi	korvakkeen	korvakkeiden korvakkeitten
partitiivi	korvaketta	korvakkeita
akkusatiivi	korvake; korvakkeen	korvakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	korvakkeessa	korvakkeissa
elatiivi	korvakkeesta	korvakkeista
illatiivi	korvakkeeseen	korvakkeisiin korvakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korvakkeella	korvakkeilla
ablatiivi	korvakkeelta	korvakkeilta
allatiivi	korvakkeelle	korvakkeille
muut sijamuodot
essiivi	korvakkeena	korvakkeina
translatiivi	korvakkeeksi	korvakkeiksi
abessiivi	korvakkeetta	korvakkeitta
instruktiivi	–	korvakkein
komitatiivi	–	korvakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korvakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	korvaket-

Etymologia

korva + -ke

Käännökset

1. Selite puuttuu.

englanti: orillon, orillion ranska: orillon m., oreillon

venäjä: орильон, ушко

Aiheesta muualla

• korvake Kielitoimiston sanakirjassa
• korvake Suomen etymologisessa sanakirjassa