korvis

Suomi

Substantiivi

korvis (39)

1. (arkikieltä) korvakoru

   Ajattelin ostaa kultaiset korvikset.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorʋis/
• tavutus: kor‧vis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korvis	korvikset
genetiivi	korviksen	korvisten korviksien
partitiivi	korvista	korviksia
akkusatiivi	korvis; korviksen	korvikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	korviksessa	korviksissa
elatiivi	korviksesta	korviksista
illatiivi	korvikseen	korviksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korviksella	korviksilla
ablatiivi	korvikselta	korviksilta
allatiivi	korvikselle	korviksille
muut sijamuodot
essiivi	korviksena	korviksina
translatiivi	korvikseksi	korviksiksi
abessiivi	korviksetta	korviksitta
instruktiivi	–	korviksin
komitatiivi	–	korviksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korvikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	korvis-

Aiheesta muualla

• korvis Kielitoimiston sanakirjassa