kosija

Suomi

Substantiivi

kosija (12)

1. henkilö, joka kosii

Ääntäminen

• IPA: /ˈkosijɑ/
• tavutus: ko‧si‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosija	kosijat
genetiivi	kosijan	kosijoiden kosijoitten (kosijain)
partitiivi	kosijaa	kosijoita
akkusatiivi	kosija; kosijan	kosijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosijassa	kosijoissa
elatiivi	kosijasta	kosijoista
illatiivi	kosijaan	kosijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosijalla	kosijoilla
ablatiivi	kosijalta	kosijoilta
allatiivi	kosijalle	kosijoille
muut sijamuodot
essiivi	kosijana	kosijoina
translatiivi	kosijaksi	kosijoiksi
abessiivi	kosijatta	kosijoitta
instruktiivi	–	kosijoin
komitatiivi	–	kosijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kosia + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka kosii

englanti: suitor espanja: pretendiente m. ranska: prétendant m., soupirant m.

ruotsi: friare, giljare saksa: Freier m., Bewerber m., Brautwerber m. unkari: udvarló

Liittyvät sanat

• naittaja
• kosijatar

Yhdyssanat

kilpakosija

Aiheesta muualla

• kosija Kielitoimiston sanakirjassa