kosima

Suomi

Verbi

kosima

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kosia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosima	kosimat
genetiivi	kosiman	kosimien (kosimain)
partitiivi	kosimaa	kosimia
akkusatiivi	kosima; kosiman	kosimat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosimassa	kosimissa
elatiivi	kosimasta	kosimista
illatiivi	kosimaan	kosimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosimalla	kosimilla
ablatiivi	kosimalta	kosimilta
allatiivi	kosimalle	kosimille
muut sijamuodot
essiivi	kosimana	kosimina
translatiivi	kosimaksi	kosimiksi
abessiivi	kosimatta	kosimitta
instruktiivi	–	kosimin
komitatiivi	–	kosimine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kosima-
vahva vartalo	kosima-
konsonantti- vartalo	-

Kroatia

Adjektiivi

kosima

1. monikon datiivimuoto sanasta kos
2. monikon lokatiivimuoto sanasta kos
3. monikon instrumentaalimuoto sanasta kos

Viro

Verbi

kosima (inf kosida, yks3 kosib)

1. kosia