kosiminen

Suomi

Substantiivi

kosiminen (38)

1. teonnimi verbistä kosia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosiminen	kosimiset
genetiivi	kosimisen	kosimisten kosimisien
partitiivi	kosimista	kosimisia
akkusatiivi	kosiminen; kosimisen	kosimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosimisessa	kosimisissa
elatiivi	kosimisesta	kosimisista
illatiivi	kosimiseen	kosimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosimisella	kosimisilla
ablatiivi	kosimiselta	kosimisilta
allatiivi	kosimiselle	kosimisille
muut sijamuodot
essiivi	kosimisena (kosimisna)	kosimisina
translatiivi	kosimiseksi	kosimisiksi
abessiivi	kosimisetta	kosimisitta
instruktiivi	–	kosimisin
komitatiivi	–	kosimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kosimis-

Etymologia

• verbi kosia + johdin -minen