kosinta

Katso artikkeli Kosinta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kosinta (9-J)

1. kosiminen; pyyntö toiselle henkilölle tulla puolisoksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkosint̪ɑ/
• tavutus: ko‧sin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosinta	kosinnat
genetiivi	kosinnan	kosintojen (kosintain)
partitiivi	kosintaa	kosintoja
akkusatiivi	kosinta; kosinnan	kosinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosinnassa	kosinnoissa
elatiivi	kosinnasta	kosinnoista
illatiivi	kosintaan	kosintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosinnalla	kosinnoilla
ablatiivi	kosinnalta	kosinnoilta
allatiivi	kosinnalle	kosinnoille
muut sijamuodot
essiivi	kosintana	kosintoina
translatiivi	kosinnaksi	kosinnoiksi
abessiivi	kosinnatta	kosinnoitta
instruktiivi	–	kosinnoin
komitatiivi	–	kosintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kosinna-
vahva vartalo	kosinta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kosia + johdin -nta

Käännökset

1. kosiminen

englanti: offer of marriage, proposal espanja: petición de mano, propuesta de matrimonio puola: oświadczyny yl. ranska: demande en mariage

ruotsi: frieri saksa: Brautwerbung f., Freien n., Heiratsantrag m. turkki: evlenme teklifi unkari: lánykérés

Liittyvät sanat

naimatarjous

Yhdyssanat

kosintamatka, kosintaretki

Anagrammit

oksinta, sanktio, tasinko

Aiheesta muualla

• kosinta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 21 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa