koskenut

Suomi

koskenut

1. jhk kohditunut, liittynyt

   Konserttia koskenut arvostelu oli poikkeavan ylistävä.

Etymologia

• 2. partisiippi verbistä koskea

skenut skenut

Verbi

koskenut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä koskea

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koskenut	koskeneet
genetiivi	koskeneen	koskeneiden koskeneitten
partitiivi	koskenutta	koskeneita
akkusatiivi	koskenut; koskeneen	koskeneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	koskeneessa	koskeneissa
elatiivi	koskeneesta	koskeneista
illatiivi	koskeneeseen	koskeneisiin koskeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koskeneella	koskeneilla
ablatiivi	koskeneelta	koskeneilta
allatiivi	koskeneelle	koskeneille
muut sijamuodot
essiivi	koskeneena	koskeneina
translatiivi	koskeneeksi	koskeneiksi
abessiivi	koskeneetta	koskeneitta
instruktiivi	–	koskenein
komitatiivi	–	koskeneine
vartalot
vokaalivartalo	koskenee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koskenut-