kosmos

Katso artikkeli Kosmos Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kosmos (39)

1. avaruus, maailmankaikkeus
2. (kasvitiede) kosmoksien (Cosmos) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkosmos/
• tavutus: kos‧mos

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosmos	kosmokset
genetiivi	kosmoksen	kosmosten kosmoksien
partitiivi	kosmosta	kosmoksia
akkusatiivi	kosmos; kosmoksen	kosmokset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosmoksessa	kosmoksissa
elatiivi	kosmoksesta	kosmoksista
illatiivi	kosmokseen	kosmoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosmoksella	kosmoksilla
ablatiivi	kosmokselta	kosmoksilta
allatiivi	kosmokselle	kosmoksille
muut sijamuodot
essiivi	kosmoksena	kosmoksina
translatiivi	kosmokseksi	kosmoksiksi
abessiivi	kosmoksetta	kosmoksitta
instruktiivi	–	kosmoksin
komitatiivi	–	kosmoksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosmokse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kosmos-

Käännökset

1. avaruus, maailmankaikkeus

englanti: cosmos

Liittyvät sanat

• kosminen

Yhdyssanat

kosmoskukka, kosmoskynä, mikrokosmos

Aiheesta muualla

• kosmos Kielitoimiston sanakirjassa
• kosmos Suomen etymologisessa sanakirjassa

Puola

Substantiivi

kosmos m.

1. avaruus, maailmankaikkeus

Serbia

Substantiivi

kȍsmos m. (kyrillinen космос)

1. maailmankaikkeus

Taivutus

	yksikkö
nominatiivi	kȍsmos
genetiivi	kȍsmosa
datiivi-lokatiivi	kȍsmosu
akkusatiivi	kȍsmos
vokatiivi	kosmose
instrumentaali	kȍsmosom

Liittyvät sanat

Synonyymit

• svemir, vaseljena, vasiona, univerzum

Rinnakkaismuodot

• kozmos

Tšekki

Substantiivi

kosmos m.

1. kosmos, maailmankaikkeus

Liittyvät sanat

Synonyymit

• vesmír, svět

Viro

Substantiivi

kosmos (gen kosmose, part kosmost)

1. avaruus

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kosmoseolend

Aiheesta muualla

• kosmos sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)