kotelo
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
kotelo (2)
- esineiden kuljetuksessa tai säilytyksessä käytettävä suojus tai jäykkä rasia
- teknisen laitteen kiinteä suojakuori
- Tietokoneiden kotelot valmistetaan usein pellistä.
- Sähkölaitteiden kotelot ovat usein muovia.
- (biologia) hyönteisen täydellisen muodonmuutoksen aikuis- ja toukka-asteen välisessä lepoasteessa oleva yksilö
- kotelokoppa
- (slangia) pää (kehon osa), päänuppi
Ääntäminen
- IPA: /ˈkot̪elo/
- tavutus: ko‧te‧lo
Taivutus
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- verbit: koteloida, koteloitua
Yhdyssanat
avainkotelo, itiökotelo, kainalokotelo, kaiutinkotelo, kantokotelo, korttikotelo, koteloaste, kotelokaihi, kotelokehto, kotelokoppa, kotelomalja, kotelosieni, kynäkotelo, munakotelo, nuolikotelo, pahvikotelo, pistoolikotelo, revolverikotelo, saippuakotelo, savukekotelo, silmälasikotelo, suksikotelo, suojakotelo, tumakotelo, viulukotelo
Aiheesta muualla
- kotelo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 700 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads