kotva

Suomi

Substantiivi

kotva (10)

1. lyhyt ajanhetki, tuokio, tovi

   kotvan kuluttua

   Omaa tonttia saa kotvan odottaa. (y-lehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkot̪ʋɑ/
• tavutus: kot‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kotva	kotvat
genetiivi	kotvan	kotvien (kotvain)
partitiivi	kotvaa	kotvia
akkusatiivi	kotva; kotvan	kotvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kotvassa	kotvissa
elatiivi	kotvasta	kotvista
illatiivi	kotvaan	kotviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kotvalla	kotvilla
ablatiivi	kotvalta	kotvilta
allatiivi	kotvalle	kotville
muut sijamuodot
essiivi	kotvana	kotvina
translatiivi	kotvaksi	kotviksi
abessiivi	kotvatta	kotvitta
instruktiivi	–	kotvin
komitatiivi	–	kotvine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kotva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kotvanen

Aiheesta muualla

• kotva Kielitoimiston sanakirjassa