koukkaus

Suomi

Substantiivi

koukkaus (39)

1. (urheilu) jääkiekossa virhe, jossa pelaaja mailalla kammeten haittaa vastapelaajan etenemistä tai pelivälineen käsittelemistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkou̯kːɑus/ tai /ˈkou̯kːɑu̯s/
• tavutus: kouk‧ka‧us / kouk‧kaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koukkaus	koukkaukset
genetiivi	koukkauksen	koukkausten koukkauksien
partitiivi	koukkausta	koukkauksia
akkusatiivi	koukkaus; koukkauksen	koukkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	koukkauksessa	koukkauksissa
elatiivi	koukkauksesta	koukkauksista
illatiivi	koukkaukseen	koukkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koukkauksella	koukkauksilla
ablatiivi	koukkaukselta	koukkauksilta
allatiivi	koukkaukselle	koukkauksille
muut sijamuodot
essiivi	koukkauksena	koukkauksina
translatiivi	koukkaukseksi	koukkauksiksi
abessiivi	koukkauksetta	koukkauksitta
instruktiivi	–	koukkauksin
komitatiivi	–	koukkauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koukkaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koukkaus-

Etymologia

• verbi koukata ((vahva) vokaalivartalo koukkaa- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

• koukata

Synonyymit

• koukkaaminen

Aiheesta muualla

• koukkaus Kielitoimiston sanakirjassa