kouria

Suomi

Substantiivi

kouria

1. monikon partitiivimuoto sanasta koura

Verbi

kouria (61) (taivutus[luo])

1. kopeloida, kosketella sopimattomasti (varsinkin seksuaalisesti)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkou̯riɑˣ/
• tavutus: kou‧ri‧a

Etymologia

• sana koura (vokaalivartalo kour|a- + pääte -ia)^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kourija, kouriminen

Aiheesta muualla

• kouria Kielitoimiston sanakirjassa