kukinta

Suomi

Substantiivi

kukinta (9-J)

1. kukkiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkukint̪ɑ/
• tavutus: ku‧kin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kukinta	kukinnat
genetiivi	kukinnan	kukintojen (kukintain)
partitiivi	kukintaa	kukintoja
akkusatiivi	kukinta; kukinnan	kukinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kukinnassa	kukinnoissa
elatiivi	kukinnasta	kukinnoista
illatiivi	kukintaan	kukintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kukinnalla	kukinnoilla
ablatiivi	kukinnalta	kukinnoilta
allatiivi	kukinnalle	kukinnoille
muut sijamuodot
essiivi	kukintana	kukintoina
translatiivi	kukinnaksi	kukinnoiksi
abessiivi	kukinnatta	kukinnoitta
instruktiivi	–	kukinnoin
komitatiivi	–	kukintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kukinna-
vahva vartalo	kukinta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kukkia (heikko vartalo kuki- ) + johdin -nta

Käännökset

1. kukkiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kukinta-aika

Aiheesta muualla

• kukinta Kielitoimiston sanakirjassa
• kukinta Tieteen termipankissa