kukinto

Katso artikkeli Kukinto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kukinto (1-J)

1. kukkien ryhmä kasvissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkukint̪o/
• tavutus: ku‧kin‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kukinto	kukinnot
genetiivi	kukinnon	kukintojen
partitiivi	kukintoa	kukintoja
akkusatiivi	kukinto; kukinnon	kukinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kukinnossa	kukinnoissa
elatiivi	kukinnosta	kukinnoista
illatiivi	kukintoon	kukintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kukinnolla	kukinnoilla
ablatiivi	kukinnolta	kukinnoilta
allatiivi	kukinnolle	kukinnoille
muut sijamuodot
essiivi	kukintona	kukintoina
translatiivi	kukinnoksi	kukinnoiksi
abessiivi	kukinnotta	kukinnoitta
instruktiivi	–	kukinnoin
komitatiivi	–	kukintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kukinno-
vahva vartalo	kukinto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kukkien ryhmä kasvissa

englanti: inflorescence kroatia: cvat m.

puola: kwiatostan m. ruotsi: blomställning

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

mykerökukinto, röyhykukinto, sarjakukinto

Aiheesta muualla

• kukinto Kielitoimiston sanakirjassa
• kukinto Tieteen termipankissa
• Artikkeli 1142 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa