kulaus

Suomi

Substantiivi

kulaus (39)

1. nesteen nielaisu; kerralla nielaistu neste

   Hän tyhjensi tuopin yhdellä kulauksella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulɑus/ tai /ˈkulɑu̯s/
• tavutus: ku‧la‧us / ku‧laus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kulaus	kulaukset
genetiivi	kulauksen	kulausten kulauksien
partitiivi	kulausta	kulauksia
akkusatiivi	kulaus; kulauksen	kulaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kulauksessa	kulauksissa
elatiivi	kulauksesta	kulauksista
illatiivi	kulaukseen	kulauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kulauksella	kulauksilla
ablatiivi	kulaukselta	kulauksilta
allatiivi	kulaukselle	kulauksille
muut sijamuodot
essiivi	kulauksena	kulauksina
translatiivi	kulaukseksi	kulauksiksi
abessiivi	kulauksetta	kulauksitta
instruktiivi	–	kulauksin
komitatiivi	–	kulauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kulaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kulaus-

Käännökset

1. nesteen nielaisu; kerralla nielaistu neste

englanti: draught ranska: gorgée f.

turkki: yudum

Liittyvät sanat

• kulauttaa

Synonyymit

• siemaus, siemaisu

Johdokset

• adverbit: kulauksittain

Anagrammit

kaulus, kuulas, luuska

Aiheesta muualla

• kulaus Kielitoimiston sanakirjassa