kuluminen

Katso artikkeli Kuluminen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuluminen (38)

1. teonnimi verbistä kulua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuluminen	kulumiset
genetiivi	kulumisen	kulumisten kulumisien
partitiivi	kulumista	kulumisia
akkusatiivi	kuluminen; kulumisen	kulumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kulumisessa	kulumisissa
elatiivi	kulumisesta	kulumisista
illatiivi	kulumiseen	kulumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kulumisella	kulumisilla
ablatiivi	kulumiselta	kulumisilta
allatiivi	kulumiselle	kulumisille
muut sijamuodot
essiivi	kulumisena (kulumisna)	kulumisina
translatiivi	kulumiseksi	kulumisiksi
abessiivi	kulumisetta	kulumisitta
instruktiivi	–	kulumisin
komitatiivi	–	kulumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kulumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kulumis-

Etymologia

verbi kulua + johdin -minen

Aiheesta muualla

• kuluminen Tieteen termipankissa
• Artikkeli 154 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa