kulutus

Katso artikkeli Kulutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kulutus (39)

1. (taloustiede) jonkin hyödykkeen, tuotteen tai palvelun, käyttäminen; kuluttaminen

   Broilerinlihan kulutus on kasvanut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulut̪us/
• tavutus: ku‧lu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kulutus	kulutukset
genetiivi	kulutuksen	kulutusten kulutuksien
partitiivi	kulutusta	kulutuksia
akkusatiivi	kulutus; kulutuksen	kulutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kulutuksessa	kulutuksissa
elatiivi	kulutuksesta	kulutuksista
illatiivi	kulutukseen	kulutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kulutuksella	kulutuksilla
ablatiivi	kulutukselta	kulutuksilta
allatiivi	kulutukselle	kulutuksille
muut sijamuodot
essiivi	kulutuksena	kulutuksina
translatiivi	kulutukseksi	kulutuksiksi
abessiivi	kulutuksetta	kulutuksitta
instruktiivi	–	kulutuksin
komitatiivi	–	kulutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kulutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kulutus-

Etymologia

• verbi kuluttaa (heikko vartalo kuluta- ) + johdin -us

Käännökset

1. jonkin hyödykkeen, tuotteen tai palvelun, käyttäminen

englanti: consumption

Liittyvät sanat

• kysyntä
• konsumerismi

Johdokset

• kertakulutushyödyke, kestokulutushyödyke

Vastakohdat

• tuotanto

Yhdyssanat

ammustenkulutus, bensiininkulutus, energiankulutus, hapenkulutus, kerskakulutus, kulutuselektroniikka, kulutushyödyke, kulutusjuhla, kulutusluotto, kulutusmaito, kulutusosuuskunta, kulutusosuustoiminta, kulutuspiikki, kulutuspinta, kulutustavara, kulutustottumus, kulutusvero, kulutusyhteiskunta, kulutusyksikkö, maidonkulutus, polttoaineenkulutus, ravinnonkulutus, sähkönkulutus, vedenkulutus, virrankulutus, voimankulutus, vuosikulutus, öljynkulutus

Aiheesta muualla

• kulutus Kielitoimiston sanakirjassa
• kulutus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 154 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa