kumous

Suomi

Substantiivi

kumous (39)

1. mullistus; perusteellinen (yhteiskunnallinen tai ideologinen) muutos

   Feministinen liike on aina pyrkinyt kumoukseen. Kumous kohdistuu pään sisään.

2. vallankumous

   Kumous toisensa jälkeen. Tämä on luonnehtinut Latinalaisen Amerikan maita vuosikymmeniä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkumous/ tai /ˈkumou̯s/
• tavutus: ku‧mo‧us / ku‧mous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kumous	kumoukset
genetiivi	kumouksen	kumousten kumouksien
partitiivi	kumousta	kumouksia
akkusatiivi	kumous; kumouksen	kumoukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kumouksessa	kumouksissa
elatiivi	kumouksesta	kumouksista
illatiivi	kumoukseen	kumouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kumouksella	kumouksilla
ablatiivi	kumoukselta	kumouksilta
allatiivi	kumoukselle	kumouksille
muut sijamuodot
essiivi	kumouksena	kumouksina
translatiivi	kumoukseksi	kumouksiksi
abessiivi	kumouksetta	kumouksitta
instruktiivi	–	kumouksin
komitatiivi	–	kumouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kumoukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kumous-

Etymologia

verbi kumota (vokaalivartalo kumoa- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kumouksellinen

Yhdyssanat

kumoushanke, kumousliike, kumouspuolue, vallankumous

Aiheesta muualla

• kumous Kielitoimiston sanakirjassa