kuormain

Suomi

Substantiivi

kuormain (33)

1. kuormaamiseen käytettävä laite

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯rmɑi̯n/
• tavutus: kuor‧main

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuormain	kuormaimet
genetiivi	kuormaimen	kuormaimien kuormainten
partitiivi	kuormainta	kuormaimia
akkusatiivi	kuormain; kuormaimen	kuormaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuormaimessa	kuormaimissa
elatiivi	kuormaimesta	kuormaimista
illatiivi	kuormaimeen	kuormaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuormaimella	kuormaimilla
ablatiivi	kuormaimelta	kuormaimilta
allatiivi	kuormaimelle	kuormaimille
muut sijamuodot
essiivi	kuormaimena (kuormainna)	kuormaimina
translatiivi	kuormaimeksi	kuormaimiksi
abessiivi	kuormaimetta	kuormaimitta
instruktiivi	–	kuormaimin
komitatiivi	–	kuormaimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuormaime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kuormain-

Etymologia

verbi kuormata (vartalo kuormaa- ) + johdin -in

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kuormaaja

Yhdyssanat

etukuormain, heinänkuormain, kaivoskuormain, kauhakuormain, kourakuormain, pyöräkuormain

Aiheesta muualla

• kuormain Kielitoimiston sanakirjassa