kuski

Suomi

Substantiivi

kuski (5)

1. (arkikieltä) auton tai muun liikennevälineen kuljettaja

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuski/
• tavutus: kus‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuski	kuskit
genetiivi	kuskin	kuskien (kuskein)
partitiivi	kuskia	kuskeja
akkusatiivi	kuski; kuskin	kuskit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuskissa	kuskeissa
elatiivi	kuskista	kuskeista
illatiivi	kuskiin	kuskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuskilla	kuskeilla
ablatiivi	kuskilta	kuskeilta
allatiivi	kuskille	kuskeille
muut sijamuodot
essiivi	kuskina	kuskeina
translatiivi	kuskiksi	kuskeiksi
abessiivi	kuskitta	kuskeitta
instruktiivi	–	kuskein
komitatiivi	–	kuskeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuski-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. auton tai muun liikennevälineen kuljettaja

Ks. kuljettaja

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

bussikuski, juoppokuski, kamelikuski, kuskinpukki, kuskipukki, ratikkakuski, rekkakuski, rikšakuski, roskakuski, taksikuski, tehdaskuski, vossikkakuski

Aiheesta muualla

• kuski Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Koutsi ja kuski. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 408 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa