kutsuja

Suomi

Substantiivi

kutsuja (10)

1. henkilö, joka kutsuu jonkun johonkin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkut̪sujɑ/
• tavutus: kut‧su‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kutsuja	kutsujat
genetiivi	kutsujan	kutsujien (kutsujain)
partitiivi	kutsujaa	kutsujia
akkusatiivi	kutsuja; kutsujan	kutsujat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kutsujassa	kutsujissa
elatiivi	kutsujasta	kutsujista
illatiivi	kutsujaan	kutsujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kutsujalla	kutsujilla
ablatiivi	kutsujalta	kutsujilta
allatiivi	kutsujalle	kutsujille
muut sijamuodot
essiivi	kutsujana	kutsujina
translatiivi	kutsujaksi	kutsujiksi
abessiivi	kutsujatta	kutsujitta
instruktiivi	–	kutsujin
komitatiivi	–	kutsujine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kutsuja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kutsua + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka kutsuu jonkun johonkin

englanti: inviter

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

koollekutsuja

Aiheesta muualla

• kutsuja Kielitoimiston sanakirjassa