kutu

Suomi

Substantiivi

kutu (1-F)

Katso artikkeli Kutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. kalojen ja sammakkoeläinten mätimunat
2. ko. eläinten kuteminen; aika jona se tapahtuu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkut̪u/, [ˈkʷut̪ʷu]
• tavutus: ku‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kutu	kudut
genetiivi	kudun	kutujen
partitiivi	kutua	kutuja
akkusatiivi	kutu; kudun	kudut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kudussa	kuduissa
elatiivi	kudusta	kuduista
illatiivi	kutuun	kutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kudulla	kuduilla
ablatiivi	kudulta	kuduilta
allatiivi	kudulle	kuduille
muut sijamuodot
essiivi	kutuna	kutuina
translatiivi	kuduksi	kuduiksi
abessiivi	kudutta	kuduitta
instruktiivi	–	kuduin
komitatiivi	–	kutuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kudu-
vahva vartalo	kutu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kutea + johdin -u

Käännökset

1. kalojen ja sammakkoeläinten mätimunat

englanti: spawn espanja: desove m., freza f. hollanti: kuit, hom italia: uova fecondate f. (mon.) latina: ova piscium n. (mon.)

portugali: desova f. ranska: frai m. ruotsi: lek saksa: Laich m.

Liittyvät sanat

• kutea
• kuteminen
• maiti
• mäti

Johdokset

• substantiivit: kutunen

Yhdyssanat

hauenkutu, kutuaika, kutuasu, kutujoki, kutukala, kutukalastus, kutukypsä, kutulahna, kutupaikka, kutupuku, kutupukuinen, kutupyynti, kuturauhoitus, lahnankutu, sammakonkutu

Aiheesta muualla

• kutu Kielitoimiston sanakirjassa
• kutu Tieteen termipankissa

Kroatia

Substantiivi

kutu

1. yksikön datiivimuoto sanasta kut
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta kut