kuurous

Katso artikkeli Kuurous Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuurous (40)

1. se, että on kuuro

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːrous/ tai /ˈkuːrou̯s/
• tavutus: kuu‧ro‧us / kuu‧rous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuurous	kuuroudet
genetiivi	kuurouden	kuurouksien
partitiivi	kuuroutta	kuurouksia
akkusatiivi	kuurous; kuurouden	kuuroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuuroudessa	kuurouksissa
elatiivi	kuuroudesta	kuurouksista
illatiivi	kuurouteen	kuurouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuuroudella	kuurouksilla
ablatiivi	kuuroudelta	kuurouksilta
allatiivi	kuuroudelle	kuurouksille
muut sijamuodot
essiivi	kuuroutena	kuurouksina
translatiivi	kuuroudeksi	kuurouksiksi
abessiivi	kuuroudetta	kuurouksitta
instruktiivi	–	kuurouksin
komitatiivi	–	kuurouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kuuroude-
vahva vartalo	kuuroute-
konsonantti- vartalo	kuurout-

Etymologia

• adjektiivi kuuro + johdin -us

Käännökset

1. se, että on kuuro

englanti: deafness espanja: sordera f. esperanto: surdeco gaeli: buidhre f. hollanti: doofheid f. italia: sordità f. norja: døvhet

portugali: surdez f. puola: głuchota f. ranska: surdité f. ruotsi: dövhet saksa: Gehörlosigkeit f. tanska: døvhed tšekki: hluchota f.

Aiheesta muualla

• kuurous Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 568, 745 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa