kuvake

Katso artikkeli Kuvake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuvake (48-A)

1. (tietotekniikka) pieni ja pelkistetty kuva, joka symboloi tiedostoa tai toimintoa

   Tämän ohjelman kuvakkeena on paperiarkki ja mustekynä.

   Ohjelman voi käynnistää kuvaketta kahdesti näpäyttämällä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuʋɑkeˣ/
• tavutus: ku‧va‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuvake	kuvakkeet
genetiivi	kuvakkeen	kuvakkeiden kuvakkeitten
partitiivi	kuvaketta	kuvakkeita
akkusatiivi	kuvake; kuvakkeen	kuvakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuvakkeessa	kuvakkeissa
elatiivi	kuvakkeesta	kuvakkeista
illatiivi	kuvakkeeseen	kuvakkeisiin kuvakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuvakkeella	kuvakkeilla
ablatiivi	kuvakkeelta	kuvakkeilta
allatiivi	kuvakkeelle	kuvakkeille
muut sijamuodot
essiivi	kuvakkeena	kuvakkeina
translatiivi	kuvakkeeksi	kuvakkeiksi
abessiivi	kuvakkeetta	kuvakkeitta
instruktiivi	–	kuvakkein
komitatiivi	–	kuvakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuvakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kuvaket-

Etymologia

kuva + -ke

Käännökset

1. pieni ja pelkistetty kuva, joka symboloi tiedostoa tai toimintoa

englanti: icon espanja: ícono italia: icona f. ranska: icône f.

tšekki: ikona f. turkki: ikon unkari: ikon venäjä: значок, иконка

Aiheesta muualla

• kuvake Kielitoimiston sanakirjassa
• kuvake Tieteen termipankissa