kuvitus

Katso artikkeli Kuvitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuvitus (39)

1. kuvittaminen
2. kuvittamisen tulos, teokseen sisältyvien kuvien muodostama kokonaisuus

   Kuka on tehnyt tämän kirjan kuvituksen? Se on todella kaunis.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuʋit̪us/
• tavutus: ku‧vi‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuvitus	kuvitukset
genetiivi	kuvituksen	kuvitusten kuvituksien
partitiivi	kuvitusta	kuvituksia
akkusatiivi	kuvitus; kuvituksen	kuvitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuvituksessa	kuvituksissa
elatiivi	kuvituksesta	kuvituksista
illatiivi	kuvitukseen	kuvituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuvituksella	kuvituksilla
ablatiivi	kuvitukselta	kuvituksilta
allatiivi	kuvitukselle	kuvituksille
muut sijamuodot
essiivi	kuvituksena	kuvituksina
translatiivi	kuvitukseksi	kuvituksiksi
abessiivi	kuvituksetta	kuvituksitta
instruktiivi	–	kuvituksin
komitatiivi	–	kuvituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuvitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kuvitus-

Etymologia

• verbi kuvittaa (heikko vartalo kuvita- ) + johdin -us

Käännökset

1. teokseen sisältyvien kuvien muodostama kokonaisuus

englanti: illustration espanja: ilustración f. ido: ilustro

ruotsi: illustration saksa: Abbildung f., Illustration f.

Liittyvät sanat

• kuvittaa
• kuvittaminen
• kuvitelma

Yhdyssanat

kirjankuvitus, kuvituskuva, kuvitustaide, mielikuvitus, piirroskuvitus, satukuvitus, värikuvitus

Aiheesta muualla

• kuvitus Kielitoimiston sanakirjassa