kynte

Suomi

Substantiivi

kynte (48-C)

1. huullos

Ääntäminen

• IPA: /ˈkynt̪eˣ/
• tavutus: kyn‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kynte	kyntteet
genetiivi	kyntteen	kyntteiden kyntteitten
partitiivi	kyntettä	kyntteitä
akkusatiivi	kynte; kyntteen	kyntteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyntteessä	kyntteissä
elatiivi	kyntteestä	kyntteistä
illatiivi	kyntteeseen	kyntteisiin kyntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyntteellä	kyntteillä
ablatiivi	kyntteeltä	kyntteiltä
allatiivi	kyntteelle	kyntteille
muut sijamuodot
essiivi	kyntteenä	kyntteinä
translatiivi	kyntteeksi	kyntteiksi
abessiivi	kyntteettä	kyntteittä
instruktiivi	–	kynttein
komitatiivi	–	kyntteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kynttee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kyntet-

Etymologia

verbi kynttää (heikko vartalo kyntä- ) + johdin -e

Käännökset

1. huullos

englanti: rabbet

Aiheesta muualla

• kynte Kielitoimiston sanakirjassa