laahus

Suomi

Substantiivi

laahus (39)

1. esine joka on tarkoitettu laahattavaksi
2. vaatteen helman maata pitkin ulottuva osa

   puku upeine laahuksineen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑːhus/
• tavutus: laa‧hus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laahus	laahukset
genetiivi	laahuksen	laahusten laahuksien
partitiivi	laahusta	laahuksia
akkusatiivi	laahus; laahuksen	laahukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	laahuksessa	laahuksissa
elatiivi	laahuksesta	laahuksista
illatiivi	laahukseen	laahuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laahuksella	laahuksilla
ablatiivi	laahukselta	laahuksilta
allatiivi	laahukselle	laahuksille
muut sijamuodot
essiivi	laahuksena	laahuksina
translatiivi	laahukseksi	laahuksiksi
abessiivi	laahuksetta	laahuksitta
instruktiivi	–	laahuksin
komitatiivi	–	laahuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laahukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	laahus-

Käännökset

2. vaatteen helman maata pitkin ulottuva osa

englanti: train

Liittyvät sanat

• laahata

Johdokset

• verbit: laahustaa

Yhdyssanat

laahusankkuri, laahusjuonto, laahusloki, laahusnuotta

Aiheesta muualla

• laahus Kielitoimiston sanakirjassa