labra

Suomi

Substantiivi

labra (9)

1. (arkikieltä) laboratorio
2. (arkikieltä, monikossa) erityisesti terveydenhuollon laboratoriokokeet tai niiden tulokset

Ääntäminen

• IPA: [ˈlɑbrɑ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	labra	labrat
genetiivi	labran	labrojen (labrain)
partitiivi	labraa	labroja
akkusatiivi	labra; labran	labrat
sisäpaikallissijat
inessiivi	labrassa	labroissa
elatiivi	labrasta	labroista
illatiivi	labraan	labroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	labralla	labroilla
ablatiivi	labralta	labroilta
allatiivi	labralle	labroille
muut sijamuodot
essiivi	labrana	labroina
translatiivi	labraksi	labroiksi
abessiivi	labratta	labroitta
instruktiivi	–	labroin
komitatiivi	–	labroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	labra-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. laboratorio

englanti: lab

ruotsi: labbis, labb

Aiheesta muualla

• labra Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1217 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa