lahdeke

Suomi

Substantiivi

lahdeke (48-A)

1. (maantiede) pienehkö tai leveäsuinen lahti

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑhdeke/
• tavutus: lah‧de‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lahdeke	lahdekkeet
genetiivi	lahdekkeen	lahdekkeiden lahdekkeitten
partitiivi	lahdeketta	lahdekkeita
akkusatiivi	lahdeke; lahdekkeen	lahdekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lahdekkeessa	lahdekkeissa
elatiivi	lahdekkeesta	lahdekkeista
illatiivi	lahdekkeeseen	lahdekkeisiin lahdekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lahdekkeella	lahdekkeilla
ablatiivi	lahdekkeelta	lahdekkeilta
allatiivi	lahdekkeelle	lahdekkeille
muut sijamuodot
essiivi	lahdekkeena	lahdekkeina
translatiivi	lahdekkeeksi	lahdekkeiksi
abessiivi	lahdekkeetta	lahdekkeitta
instruktiivi	–	lahdekkein
komitatiivi	–	lahdekkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lahdekkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lahdeket-

Etymologia

substantiivi lahti (heikko vartalo lahde- ) + johdin -ke

Käännökset

1. pienehkö lahti

Ks. lahdelma

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lahdelma, poukama

Aiheesta muualla

• lahdeke Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 82 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa