lahonnut

Suomi

Verbi

lahonnut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä lahota

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lahonnut	lahonneet
genetiivi	lahonneen	lahonneiden lahonneitten
partitiivi	lahonnutta	lahonneita
akkusatiivi	lahonnut; lahonneen	lahonneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lahonneessa	lahonneissa
elatiivi	lahonneesta	lahonneista
illatiivi	lahonneeseen	lahonneisiin lahonneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lahonneella	lahonneilla
ablatiivi	lahonneelta	lahonneilta
allatiivi	lahonneelle	lahonneille
muut sijamuodot
essiivi	lahonneena	lahonneina
translatiivi	lahonneeksi	lahonneiksi
abessiivi	lahonneetta	lahonneitta
instruktiivi	–	lahonnein
komitatiivi	–	lahonneine
vartalot
vokaalivartalo	lahonnee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lahonnut-