lainrikkoja

Suomi

Substantiivi

lainrikkoja (10)

1. henkilö joka ei noudata lakia

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯nˌrikːojɑ/
• tavutus: lain‧rik‧ko‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lainrikkoja	lainrikkojat
genetiivi	lainrikkojan	lainrikkojien (lainrikkojain)
partitiivi	lainrikkojaa	lainrikkojia
akkusatiivi	lainrikkoja; lainrikkojan	lainrikkojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lainrikkojassa	lainrikkojissa
elatiivi	lainrikkojasta	lainrikkojista
illatiivi	lainrikkojaan	lainrikkojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lainrikkojalla	lainrikkojilla
ablatiivi	lainrikkojalta	lainrikkojilta
allatiivi	lainrikkojalle	lainrikkojille
muut sijamuodot
essiivi	lainrikkojana	lainrikkojina
translatiivi	lainrikkojaksi	lainrikkojiksi
abessiivi	lainrikkojatta	lainrikkojitta
instruktiivi	–	lainrikkojin
komitatiivi	–	lainrikkojine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lainrikkoja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö joka ei noudata lakia

englanti: offender

Aiheesta muualla

• lainrikkoja Kielitoimiston sanakirjassa