lapiollinen

Suomi

Substantiivi

lapiollinen (38)

1. lapion terään mahtuva määrä maata tai muuta ainesta

   lapiollinen sontaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lapiollinen	lapiolliset
genetiivi	lapiollisen	lapiollisten lapiollisien
partitiivi	lapiollista	lapiollisia
akkusatiivi	lapiollinen; lapiollisen	lapiolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lapiollisessa	lapiollisissa
elatiivi	lapiollisesta	lapiollisista
illatiivi	lapiolliseen	lapiollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lapiollisella	lapiollisilla
ablatiivi	lapiolliselta	lapiollisilta
allatiivi	lapiolliselle	lapiollisille
muut sijamuodot
essiivi	lapiollisena (lapiollisna)	lapiollisina
translatiivi	lapiolliseksi	lapiollisiksi
abessiivi	lapiollisetta	lapiollisitta
instruktiivi	–	lapiollisin
komitatiivi	–	lapiollisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lapiollise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lapiollis-

Etymologia

• johdettu sanasta lapio